HISTORIAA

Hankimme ensimmäisen sileäkarvaisen noutajan vuonna 1990. Rotuvalinta oli aivan sattumaa, tunsimme kyllä kultaisennoutajan ja labradorin, harvinaisempaa sileäkarvaista emme olleet koskaan aikaisemmin nähneet. Mutta jo ensimmäinen käynti Rajalassa, pentua katsomassa vei sydänmemme tällä rodulle. Yön yli mietimme ja seuraavana aamuna haimme 9 viikkoisen Niilon (FIN MVA Blackpicks Funny Showman) kotiimme.....

Niilo tuli ennen kaikkea "seurakoiraksi", mutta pikkuhiljaa Anu innostu näyttelyistä ja kun aina välillä vähän menestystäkin tuli niin innostus vain kasvoi. Niilo oli innokas oppimaan asioita, aivan vihreinä koiraharrastajina saimme sille perusasiat opetettua todella helposti.  NOMEsta emme silloin vielä pahemmin olleet kiinnostuneita, mutta kun taloon tuli 3 vuotta myöhemmin Anton (FIN KVA KANS, FIN & EST MVA Merjun Ukkonen) alkoi Anu jo jonkin verran taipumuskokeita ajatellen harjoittelemaan.

Niilo

Anton varattiin Merjun kennelistä, sillä olin kuullut, että hän aikoi astuttaa ruotsista tuodun Almanza narttunsa siihen aikaan menestyneellä Giorgio-Armanilla "Kallella" ja tuosta yhdistelmästä oli pentu saatava. Varaus tehtiinkin hyvissä ajoin ennen "Katan" astutusta. Niin saimme tuon hurmaavan pikkuherran itsellemme helmikuussa 1994.


Niilo Maailmanvoittajanäyttelyssä 1998 ROP-veteraani!

Niilo sai n. 5 vuotiaana sertit kokoon ja kasvattaja Tuula oli luvannut taivuttaa sen, jotta saisimme siitä muotovalion. Ja niinhän siinä sitten kävikin, Tuula vei Niilon taippareihin 6 vuotiaana ja läpihän se meni ja samana kesänä Niilo kävi vielä alokasluokan kokeessakin ja sai ykkösen siirtyen avoimeen luokkaan, jossa se ei koskaan kisannut. Niilo kilpaili myös muutaman kerran MEJÄ.ssä saaden 2xAVO1 siirtyen voittajaluokkaan.


Anton ja Niilo tulivat molemmat muotovalioiksi keväällä 1996.
Niilo taippareissa ja Anton KV-näyttelyssä Lahdessa.
Kuvassa muotovaliopojat poseeraavat syksyllä 1996.


Niilo & Anton 1996

 

Antonin Anu vei itse taipumaan v. 1995, Antonin ollessa 1,5 vuotias ja toisella yrittämällä onnistuttiin... Seuraavana kesänä Anu kisasi Antonin kanssa alokkaassa, mutta ykköstuloksia ei herunut... Kimmolla alkoi tässä vaiheessa kiinnostus kasvamaan ja tulevan talven Kimmo treenasi Antonin kanssa. Seuraavan kevään ensimmäiseen kokeeseen Anu pääsi hyvin treenatun koiran kanssa ja hetihän sieltä ykkönen lävähti ja siirto avoimeen.

 

Kovana kisajännittäjänä Anu lopetti nomeilut ja Kimmo siirtyi ruoriin ja Anton selvitti tiensä suoraan alokkaasta voittajaan samana kesänä. Sitten seuraava kesä voittajaluokassa saaden tuloksia ja vuonna 1999 Anton saavutti kaikki kolme ykköstulosta ja Kimmo sai uinnin metsästysnoutajien mestaruuskokeessa, tupla ykkösillä! KVA-arvo saatiin sitten käytännön metsästyskokeen kautta heti sen jälkeen!

Vähän Antonin tulon jälkeen suoritimme metsästyskortit ja Kimmo on siitä alkaen metsästänyt ahkerasti koiriemme kanssa.


Anton mökillä 2003

Vuonna 1997 Niilosta tuli isä ja siitä pentueesta tuli Anun äidille ja isälle  Vesa niminen veitikka, joka oli Anun omistuksessa, mutta asui siis mummon ja papan ilona. Vesa oli onnellinen kotikoira, joka menehtyi syöpään alkuvuodesta 2008, lähes 11 vuotiaana.

Silvian tullessa Ruotsista marraskuussa 1998, meillä olikin sitten kolme flattiä talossa. Silvia (FIN & S MVA Almanza Chocolate Cream) oli pennusta pitäen rauhallinen ja fiksu koira ja sen kanssa oli ilo harjoitella.


Silvia haahkajahdissa 2003

Niilo kuoli syyskuussa 1999, sillä todettiin kasvain mahassa ja se nukkui ikiuneen sillä samaisella lääkärikäynnillä. Ikävä oli kova, olihan se Anun ensimmäinen koira ja todella ihana ystävä koko perheelle. Samaa innokkuutta ja paloa kuin Niilossa oli sen jälkeläisissä , joiden menestystä olemme saaneet ilolla seurata viimevuosina. Nyt myös kaikki Niilon 6 jälkeläistä ovat edesmenneitä.

Antonilla on kolme pentuetta, joissa on myös kivasti menestyneitä jälkeläisiä niin näyttelypuolella kuin kokeissakin. Anton nukkui ikiuneen syksyllä 2008, liki 15 vuotiaana. Se jätti perheeseemme sellaisen aukon, että sitä tuskin koskaan kukaan koira tulee täyttämään. Se oli maailman ihanin seurakoira ja lastemme uskollisin ystävä.

Loppukesällä 2002, perheemme sai toisen ruotsalaisvahvistuksen, kun pikkuinen Martta-neiti haettiin kotiin. Martta (
C.I.B FI & EE MVA EEV-09 Almanza Find Five Faults) sai "vapaan kasvatuksen" ja sai kasvaa  hienoksi seura- ja metsästyskoiraksi. Innokkuutta oli vaikka muille jakaa ja miellyttämisenhalua ei tältä koiralta puuttunut. Se teki kaksi pentuetta kennelillemme.


Martta 2v


Anu ja kaksi Martan pentua, Liina ja Jane

Syksyllä 2004 tuli yhteisomistukseemme kaunokainen Olivia (FI&EE MVA Artnemisflat Galadriel), joka asui Kauppinen - Suhonen perheessä ja oli Auli ja Eija Rajulin kanssa yhteisomistuksessa. Olivia teki kennelimme kolmannen pentueen ja sen jälkeen siirtyi sijoituskotinsa omistukseen.

Kennelnimen saimme vuonna 2000 ja ensimmäinen pentueemme syntyi vuonna 2005 Martalle (C.I.B FI & EE MVA EEV-09 Almanza Find Five Faults). Olemme kasvattaneet tähän mennessä 6 flattipentuetta. Toinen ja neljäs pentue syntyi Kati Lagerstamin omistamalle Lissulle (C.I.B, FI & EE MVA EEV-04 Blackleader´s Fabulous Friend), kolmas pentue oli Olivian (FI & EE MVA Artnemisflat Galadriel) ja viides jälleen Martan (C.I.B FI & EE MVA EEV-09 Almanza Find Five Faults) pentue. Kuudes pentueemme syntyi v. 2010, vanhempina siinä olivat omat kasvattimme Sisu ja Raili (C.I.B C.I.E FI MVA EE MVA LV MVA LVV-12 EEV-12 Flat Power Super Male - LVV-10 Flat Power Pretty In Pink).

Ensimmäisestä pentueesta kotiin jäi ihana pikkuinen Jane ( FI & EE MVA Flat Power Miss Marple). Oli ilo seurata tämän  pennun kasvua aina syntymästä saakka. Ja siitä kasvoikin tasapainoinen, kaunis noutaja.

Neljännestä pentueesta jäi vanhemmilleni Jenni (FI & EE MVA EEJV-09 EEV-10 Flat Power Milos Daughter) ja samaan aikaan olleesta viidennestä pentueesta jäivät kotiin emänsä iloksi sisarukset Raili (LVV-10 Flat Power Pretty In Pink) ja Venla (Flat Power Orange County). Kuudennesta pentueesta kotiin jätettiin Elena (Flat Power Glitter in The Air) ja Anun vanhemmille Hilkka (Flat Power Waiting For Love).

Olemme toimineet molemmat vuosia noutajakoirayhdistysten toimihenkilöinä -90 ja 2000-luvulla, nyt yhdistystoiminta on jäänyt. Kimmo järjesteli metsästyskokeita, oli kouluttajana ym. ja Anu on kirjoitellut sukukirjoja ja päivitellyt nettisivuja, ollut jäsensihteerinä, tiedottajana , hallituksen varajäsenenä jne.....

Anun saamat tunnustuspalkinnot:

Vuoden Nuuskulainen 1998 (Kanta-Hämeen Noutajakoirayhdistys ry)
Suomen Noutajakoirajärjestön hopeinen ansiomerkki
Suomen Sileäkarvaiset Noutajat ry.n hopeinen ansiomerkki


Anu Silvian, Martan ja Antonin kanssa


Kimmo ja Silvia Flattimestarit 2002

Monta ilonhetkeä on matkalla koettu, mutta myös itkuja on itketty. Ihania ystäviä on harrastuksen mukana tullut ja paljon tuttavia ympäri Suomen.

:: Anu ja Kimmo Vorobjev